Skeptisyydestä

"Doubt is the father of invention."
- Galileo Galilei

Otavan "Uusi sivistyssanakirja" määrittelee skeptisyyttä näin:

skepsis (kreik. = aistihavainto),  epäilys,
epäilevyys. -- skeptikko (kreik. skeptiko's
= tutkiva), epäilijä. -- skeptinen, epäile-
vä, epäilyyn taipuva. -- skeptismi (uuslat.
sceptici'smus),  epäilyn  filosofia,  jonka
mukaan  ei  voi  saada  varmaa  tietoa joko
yleensä tai joltakin  erityisalalta,  esim.
uskonnollisista  kysymyksistä  tai moraali-
normeista; skeptisyys. 

Pelkkä sanakirjamääritelmä herättää toisinaan hämmästystä skepsikseen ja skeptisyyteen tutustumattomissa. Eivätkö skeptikot usko mihinkään? Väittävätkö skeptikot, ettei mitään voi tietää? Epäilevätkö skeptikot omaa olemassaoloaankin?

Tehdäänpä siis heti aluksi selväksi, mitä skeptisyys ei ole: skeptisyys ei ole mikään ismi. Se on metodi, tapa tarkastella asioita. Ismeihin ja aatteisiin liittyy lähes poikkeuksetta dogmaattisuutta, joka on skeptikolle myrkkyä. Skeptisyys tarkoittaa omilla aivoilla ajattelemista.

Skeptikko ei myöskään väitä, etteikö mitään voitaisi tietää. Antiikin aikana jonkun verran kannatusta saanut epistemologinen skeptisismi oli ajatussuunta, jonka mukaan mitään varmaa tietoa ei voi saada mistään. Äärimmilleen vietynä suurin hyve oli tällöin pidättäytyä lausumasta mielipidettään mistään. Nykyisin tätä mieltä olevaa voisi nimittää skeptikon sijaan mieluummin reilusti vain tyhmäksi. "Totaaliskeptisyyden" motto, että mitään ei voi tietää, muistuttaa lisäksi epäilyttävästi ehdotonta totuutta ja on siten lähempänä dogmaa kuin filosofista periaatetta.

Tyhmää ei sen sijaan ole pidättäytyminen lopullisen mielipiteen ilmaisusta. Skeptisyyteen kuuluu valmius muuttaa näkemyksiään uusien todisteiden ja parempien perustelujen myötä. Tämä on tietysti käytännössä vaikeaa, sillä lukkoonlyödyn mielipiteen muuttaminen ei ole koskaan helppoa. Siksi onkin viisasta epäillä ehdottomia ja absoluuttisia totuuksia - ja tämä olisi syytä myös erilaisten "rajatiedon" harrastajien muistaa, ennen kuin he syyttävät skeptikoita ahdasmielisyydestä ja kapeakatseisuudesta. Harva huuhahtelija on kuitenkaan valmis muuttamaan mielipiteitään edes selkeän todistusaineiston edessä.

Skeptikon kuuluu ottaa kantaa ja olla kiinnostunut kaikesta mahdollisesta inhimillisestä toiminnasta. Toisin kuin monet yliluonnolliseen uskovat väittävät, skeptikko ei kuitenkaan ole pelkästään kieltämässä ja sanomassa "ei" kaikkiin väitteisiin. Jos skeptikko näin tekee, siihen on yleensä hyvä syy. Esimerkiksi väitteissä paranormaaleista ilmiöistä on harvoin mitään uutta, vaan samat väitteet esitetään uudelleen ja uudelleen, vaikka ne olisi jo aikaa sitten todettu tutkimuksissa paikkansapitämättömiksi.

Skeptikon tärkein ase on kriittinen kysely. Kysymällä perusteita väitteille skeptikko ei suinkaan ole heti väittämässä vastaan, vaan tekemässä juuri sitä mitä uusien teorioiden esittäjien pitäisi yleensä itse tehdä: miettiä mihin väite perustuu, kuinka teoria selittää havaintoja tai mitä vaihtoehtoisia - ja kenties parempia - selityksiä havainnolle voisi olla.

Skeptisyys ei missään nimessä ole kyynisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Jos olisi, niin miksi skeptikko käyttäisi aikaa tiedon etsimiseen ja paranormaaleiksi väitettyjen ilmiöiden tutkimiseen? Syistä, jotka oletettavasti liittyvät enemmänkin tunteisiin kuin tietoon, huuhailijat pitävät skeptikoiden kriittisyyttä ja kyselyä ärsyttävänä. Pahimmillaan skeptikon harrastama kyseenalaistaminen katsotaan suoranaiseksi maailmankuvan loukkaukseksi. Kysyä silti sopii, mikä on silloin omien näkökantojen perusta, jos pelkkä kysymyksen esittäminen herättää puolustusreaktion.

Skeptisyyttä ei tietenkään pidä rajoittaa pelkästään paranormaaleihin väitteisiin. Yhtä hyvin skeptisyys sopii työkaluksi niin politiikan, uskonnon, arkiajattelun kuin tieteenkin maailmaan. "Ubi dubium ibi libertas" eli "missä epäily, siellä vapaus" sanoivat jo muinaiset roomalaiset. Vapaaseen demokratiaan ja kansalaisyhteiskuntaan kuuluu ehdottomasti epäily. Historia on tarpeeksi täynnä pelottavia esimerkkejä aatteista, jotka ovat katsoneet epäilemisen uhkaksi omalle "totuudelleen" ja siksi halunneet kieltää sen.

Skeptikko pitää väittelystä, kritisoinnista ja kyseenalaistamisesta. Väittely ei kuitenkaan tarkoita pelkkää kiistelyä tai arkipäiväistä jutustelua, kritisointi ei ole samaa kuin keskustelukumppanin halventaminen eikä kyseenalaistamista synny pelkästään vastaamalla jokaiseen väitteeseen kysymyksellä. Väittelyssä on tärkeää logiikan ja järjen käyttö. Siksi on hyvä tuntea logiikan perusvirheet: ne tiedostamalla on helpompi puolustaa omaa näkökantaansa ja samalla välittää oma mielipiteensä mahdollisimman selkeästi keskustelukumppanille. Sitä tarkoitusta varten tein listan virheistä Skepsiksen keskustelusivuille. voit lukea sivun joko alkuperäisestä paikasta tai sitten tästä:

Argumentoinnin virheet

Mitä tärkeämmistä asioista on kyse, sitä tärkeämpää on epäily. Niin rahat kuin terveyskin voivat olla vaakalaudalla kun innostutaan

vaihtoehtoisesta terveydenhoidosta

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni, kuinka selvänäkeminen toimii. Lopputulos yhdellä sanalla: huonosti. Lue tästä, millainen oli

istuntoni selvänäkijän kanssa

Paljon paremmalta ei tuntunut toisenkaan selvänäkijän kanssa asioiminen. Suomessakin käynyt meedio-selvänäkijä-telepaatti-parapsykologi-jne. Maria Duval mainosti Kuponkiuutisissa ilmaista talismania, joka muuttaa kantajansa kohtalon ja tuo elämään kaikkea hyvää. Lue seuraavasta kuinka

Maria Duval auttaa vähäosaisia löytämään onnen

Ilmeisesti niin omituista rahastustemppua ei keksitäkään, etteikö siihen joku lankeaisi:

Grander-tuotteet

Egely Wheel -elämänvoimamittari

Sitkeästi elävä vaikkakin eniommäkseen harmiton taikauskon muoto on kaivonkatsominen taikavarvulla. Asia on tutkittu jo käytännössä pohjia myöten, mutta paikallisten varpumiesten innostuksesta todistaa taitonsa sai alkunsa

Joensuun skeptikoiden varpukoe

[ Päivitetty viimeksi: 24.11.2005 ] [ Sivujen suunnittelu, toteutus & sisältö: Vesa Tenhunen ]