---

Skeptisyydestä / Vaihtoehtohoidot

---

Vaihtoehtohoidot, vaihtoehtoinen terveydenhuolto, luonnonmukainen hoito, luontaislääkintä... kutsuttiinpa nykyaikaisen terveyden- ja sairaudenhoidon, ns. koululääketieteen, vaihtoehtoja millä nimillä tahansa, kyse on pohjimmaltaan samasta asiasta - uskomuslääkinnästä. Vaikuttavin ainesosa hoidoissa on plasebo-vaikutus, potilaan oma usko paranemiseensa.

Vaihtoehtohoidoissa pidetään perinteistä, esim. luonnonyrtteihin perustuvaa lääkintää parempana kuin nykyaikaisia "keinotekoisia" lääkkeitä. Koululääketieteen väitetään keskittyvän pelkkiin oireisiin, kun taas vaihtoehtohoidot ovat kokonaisvaltaista, niin potilaan terveyteen, sairauteen kuin persoonaankin keskittyvää "holistista" hoitoa.

Viimeisin trendi on kutsua vaihtoehtohoitoja "täydentäviksi hoidoiksi" eli tarkoitus on käyttää vaihtoehtoja yhdessä koululääketieteen kanssa. Tämä on tietysti ideaalinen tilanne vaihtoehtohoitoa tarjoavien kannalta. Jos potilas paranee, se on vaihtoehtohoitojen ansiota; jos ei parane, niin se on koululääketieteen syytä.

Mutta jostakin syystä useimmilta vaihtoehtohoitojen kannattajilta on unohtunut (tai kenties on haluttu unohtaa) se, ettei moderni lääketiede ole syntynyt noin vain ahneiden lääketehtaiden ja kemianteollisuuden salajuonena, vaan sillä on haluttu päästä selkeään tavoitteeseen. Pyrkimyksenä on ollut selvittää sairauksien todellisia syitä ja etsiä niihin mahdollisimman hyvin tehoavia lääkkeitä. Mitä enemmän tietoa on karttunut, sitä vähemmän pelkällä uskomisella taikoihin, hyviin ja pahoihin loitsuihin tai jumalten vaikutukseen on nähty olevan merkitystä.

Totta kai vaihtoehtohoidot toimivat. Ei tosin kaikilla eikä suinkaan joka kerta, mutta kuitenkin toimivat. Tälle on moniakin selityksiä. Ensinnäkin perinteinen luonnon lääkekasvien ja rohtojen käyttö on nykyaikaisenkin lääketieteen perustana. Toiseksi, mitä vähäisempi sairaus, sitä todennäköisemmin se paranee itsekseen täysin hoidoista riippumatta. Lisäksi paranemisen ja sairastumisen mekanismeja ei vieläkään täysin tunneta, joten jotkut potilaat voivat parantua vakavistakin sairauksista. Sitten on plasebo-vaikutus, jossa potilaan usko lääkityksen tehoon saa aikaan parantumisen täysin lääkeaineen koostumuksesta huolimatta. Vaikutuksensa on myös sillä, että ihmisillä on tapana muistaa osumat ja unohtaa hudit: kun potilas paranee turvauduttuaan sekä vaihtoehtohoitoon että koululääketieteeseen, yleensä edellinen saa siitä kunnian (ja jos potilas ei tätä huomaakaan, niin ainakin vaihtoehtohoitojen harjoittaja muistaa mainostaa onnistumistaan).

Vaihtoehtohoitojen suosion taustalla on luultavasti monenlaisia syitä, mutta uskoakseni yksi olennaisimpia on - paradoksaalista kyllä - nimenomaan koululääketieteen valtava menestys. Keskimääräinen elinikämme on tuplaantunut sadassa vuodessa, lapsikuolleisuus on laskenut prosenteista promilleihin, elintensiirrot ovat arkipäivää ja monia parantumattomina pidettyjä tauteja voidaan parantaa. Mutta ei kuitenkaan kaikkia, ja tässä ongelma piileekin. Kun olemme tottuneet kaikkeen lääketieteen mukanaan tuomaan hyvään, on turhauttavaa huomata niin monien kuolevan tai kärsivän syöpien, sydän- ja verisuonitautien, reuman, MS-taudin, ALS:n, AIDSin jne. takia. Miksi lääkärit eivät tee mitään? Miksi ei keksitä pilleriä, rokotetta tai jotakin näitä vastaan? Kun lääkärit ja tutkijat joutuvat nostamaan kädet pystyyn, on ymmärrettävää turvautua hädässä sellaiseen, joka väittää pystyvänsä parantamaan parantumattomatkin tapaukset.

Tietenkään useimmiten ei kyseessä tarvitse olla mikään vakava sairaus. Suurin osa vaihtoehtohoitojen käyttäjistä on itse asiassa terveitä, hyväkuntoisia ihmisiä, jotka ajattelevat joko ettei näistä hoidoista ole haittaakaan tai sitten kokevat lääkärit liian etäisiksi ja ylimielisiksi. Jokainen varmaan tuntee tuttavia tai sukulaisia, jotka valittavat jotakin vaivaa ja toteavat, "ettei ne lääkärit tietenkään mitään löytäneet". Yhtä yleisiä ovat kertomukset lääkärien tekemistä virheistä. Jostakin syystä vaihtoehtohoitoihin turvautuvat uskovat itseoppineiden maallikoiden (jotka eivät anna takuuta parantumisesta eivätkä ota vastuuta hoitovirheistään) pääsevän parempaan tulokseen kuin kokeneiden ammattilaisten.

Vapaassa maassa on jokaisella vapaus käyttää rahansa miten huvittaa. Vaihtoehtohoidot eivät kuitenkaan ole erityisen halpoja, joten terveyden ollessa todella kyseessä rahoilleen voi saada paremmankin vastineen kuin luottamalla pelkän uskon parantavaan voimaan.

Luettavaa aiheesta:

Markku Javanainen ja Veijo Saano: "Homeopatian taustat ja nykykäytäntö" (Suomen Lääkärilehti vsk 51, 1-2/1996, sivut 53-58)
Markku Javanainen ja Veijo Saano: "Tehoaako homeopatia ja onko se lääketiedettä?" (Suomen Lääkärilehti vsk 51, 3/1996, sivut 197-202)

---

| Takaisin |

---

[ Päivitetty viimeksi: 16.8.1999 ] [ Sivujen suunnittelu, toteutus & sisältö: Vesa Tenhunen ]

---