Tieteestä / Pseudotieteitä / Kreationismi / Vastauksia

Tällä sivulle olen koonnut muutamia vastauksia ja kommentteja kreationistien yleisimpiin väitteisiin. Vaikka en olekaan biologi, ei kreationistien väitteiden kumoaminen ole kovinkaan vaikeaa. Pelkkä lukiobiologia ei kuitenkaan aivan riitä, sillä oppikirjoissa on harvoin pystytty selittämään tieteellisten teorioiden luonne ja niitä tukevat havainnot tarpeeksi perusteellisesti ja ymmärrettävästi. Varsinkin evoluutioteoria on tässä suhteessa ongelmallinen, sillä kuten Jacques Monod on sanonut, "evoluutioteoria on siitä erikoinen teoria, että kaikki luulevat ymmärtävänsä sen".

Luonnontieteellisestä teoriasta puhuminen "vain teoriana" vääristää pahasti koko teorian käsitettä. Arkikielessä teoria merkitsee jotakin arvauksen ja puutteellisen tiedon välillä olevaa, mutta luonnontieteissä se on jotakin muuta. Ennen kuin hypoteesi eli tutkimuksen lähtöoletus pääsee teoriaksi, sitä on testattu hyvin laajalti. Sen on täytynyt selvitä lukuisista kokeista; sen on täytynyt selittää olemassa olevat ilmiöt; ja sen on täytynyt ennustaa oikein ilmiöitä, joita on havaittu vasta myöhemmin. Jos hypoteesi on selvinnyt näistä testeistä, sitä voidaan pitää teoriana.

Silti teoria on jatkuvan testauksen kohteena. Periaatteessa milloin tahansa voi tulla eteen ilmiö, jota teoria ei pysty selittämään tai sitten kehittyy uusi teoria, joka selittää ilmiöt vielä paremmin. Teoria on hyvin perusteltu ja testattu selitys. Se ei ole fakta tai totuus, mutta se on niin lähellä sitä kuin kulloisellakin tietämyksellä on mahdollista.

Tämän takia luonnontieteissä puhutaan teorioista muidenkin kuin evoluutioteorian yhteydessä. Jos nimitys "teoria" ei kelpaa, pitäisi kreationistien vastustaa samalla tarmolla vaikkapa Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Jostakin syystä se ei kuitenkaan herätä samanlaisia intohimoja (vaikka sen pitäisi: sehän asettaa valonnopeuden ylärajaksi, jota edes kaikkivaltias ei voi ylittää).

On kummallista, että uskovaiset kreationistit halveksivat uskomista puhumalla "vain" uskonnosta. Vielä kummallisempaa on väittää tieteellistä teoriaa uskonnoksi. Tietääkseni evoluutioteorian hyväksyminen ei edellytä uskomista ilman todisteita eikä siinä tarvita minkään tai kenenkään korkeammaksi voimaksi katsottavan palvomista.

Tapa väittää jotakin näkemystä uskonnoksi ei ole pelkästään kreationistien virhe. Sitä harrastavat monet muutkin uskovaiset tarkoituksenaan vesittää kaikki uskontokriittiset (todelliset tai luulotellut) ajatukset "vain uskonnoksi", koska näin saadaan myös perustellut ja todistetut näkemykset vedettyä ikään kuin samanarvoisiksi perusteettomien uskomusten kanssa.

Evoluutioteorialla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Evoluutioteoria muuttuu uusien havaintojen myötä, se on osoitettu lukemattomin testein paikkansapitäväksi ja jos löydetään havainto, joka osoittaa sen olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa, niin silloin teoria hylätään ja tilalle kehitetään uusi ja parempi. Mitään tällaista ei voi kuvitella tapahtuvaksi uskonnon kohdalla.

Sama virhe kuin edellisessä kohdassa. Evoluutioteorian väittäminen ateistiseksi on yhtä järkevää kuin vaikkapa kvanttiteorian väittäminen oikeistolaiseksi. Luonnontieteelliset teoriat eivät ole itsessään ideologisesti värittyneitä, vaikka niitä voidaankin - tavallisesti tosin vasta pahasti vääristeltyinä - käyttää jonkin maailmankatsomuksen ajamiseen.

Puu kenties tunnetaan hedelmistään, mutta fasismi, sosialismi, kansallissosialismi tai kommunismi eivät taatusti ole evoluutioteorian tuotteita. Äärioikeistolaisuuden juuria voidaan löytää sosiaalidarwinismista eli spencerismistä (kehittelijänsä Herbert Spencerin mukaan), jolla ei ole darwinismin kanssa muuta yhteistä kuin osa nimestä. Äärivasemmalla taas evoluutioteoriaa on pidetty porvarillisena rappiotieteenä, joka esti näkemästä päämäärähakuisen kehityksen kohti uutta ja parempaa sosialistista ihmistä.

Sitä paitsi, vähintäänkin yhtä hyvillä perusteilla kristinuskoa voi väittää syylliseksi ristiretkiin, inkvisitioon, noitavainoihin, orjakauppaan, luonnonvarojen riistämiseen ja tuotantoeläinten kärsimyksiin. Kreationistit eivät kumma kyllä hyväksy tätä yhteyttä.

Evoluutioteorialla on rasitteenaan sosiaalidarwinismin nimissä harrastettu epäoikeudenmukaisuus, mutta se taas ei ole itse teorian vika. Tieteellisiä teorioita ei käytetä arvottamaan ihmisten toimintaa. Eihän kukaan (edes kreationisti) väitä, että ihmisiä pitäisi heittää alas kerrostalojen katoilta, koska gravitaatioteoria kertoo kuinka kappaleet käyttäytyvät vapaassa pudotuksessa.

Jos siis evoluutioteorian mukaan luonnossa vallitsee eloonjäämisen ja lisääntymisen kilpailu, joka karsii armotta vähemmän kelvolliset yksilöt, se ei mitenkään tarkoita, että samanlainen karsinta pitäisi ulottaa myös ihmisyhteisöihin, tai että tällainen karsinta olisi paras mahdollinen tapa järjestää yhteiskunta. Jos useimmille eläinlajeille on luonnollista jättää loukkaantunut lajitoveri kuolemaan, miksi siitä pitäisi tehdä johtopäätös, että ihmisten olisi tehtävä samoin?

Evoluutioteoria on totta (siinä mielessä kuin tieteelliset teoriat yleensä ovat totta) ja ihminen on yksi eläinlaji osana luontoa. Moraali ja etiikka eivät tämän seurauksena silti katoa mihinkään. Niiden alkuperäksi ei kuitenkaan tarvitse keksiä minkäänlaisia yliluonnollisia olentoja, vaan kyseessä ovat kulttuurievoluution tuotteet: moraalittomat ja vastuuttomat yhteisöt hajoavat nopeasti.

Tässä on myös oikeastaan ainoa tapaus, jossa fundamentalistin tiukka usko ja evoluutioteorian vastustus on hyvästä. Jos kreationisti ei voi kuvitella uskonsa ulkopuolelta mitään syytä olla tappamatta ja raiskaamatta, on syytä toivoakin, ettei hän menetä uskoaan.

Voi kuulostaa hämmästyttävältä, mutta tämä väite on suurimmaksi osaksi oikein. Evoluutioteoria ei tosiaankaan pysty todistamaan alkuräjähdystä eikä elämän syntyä. Tosin sen ei edes tarvitsekaan todistaa niitä: kummallakaan ei ole mitään tekemistä teorian kanssa. Alkuräjähdys kuuluu kosmologian ja astronomian piiriin. Alkusynty eli abiogenesis on evoluutioteorian kannalta periaatteessa yhdentekevä: elämä voi olla syntynyt elottomasta aineesta, se voi olla peräisin ulkoavaruudesta tai se voi olla jonkin jumalolennon aikaansaannosta. Evoluutioteoria on teoria elämän kehityksestä, ei sen synnystä.

Väitteen loppuosa onkin sitten pelkkää pötyä, sillä lajiutumista on havaittu lukuisia kertoja. Kuvauksia aiheesta löytyy esim. Talk.Originsin sivuilta Observed Instances of Speciation FAQ, Some More Observed Speciation Events sekä 29 Evidences for Macroevolution. Evoluutioteoriaa parempaa selitystä lajiutumiselle ei ole.

Kreationistitkin hyväksyvät ns. mikroevoluution eli eliöiden muuntelun. Muu olisikin varsin typerää, kun kasvien ja eläinten jalostamisen tuomat muutokset ovat selvästi nähtävillä. Sen sijaan he kieltävät ns. makroevoluution, joka (kreationistista riippuen) tarkoittaa jonkin lajin muuttumista uudeksi lajiksi tai uusien rakenteiden syntymistä, tunnetuimpina esimerkkeinä silmä, siivet ja keuhkot. Todellisuudessa tuo jako on varsin keinotekoinen, sillä makroevoluutio on kummassakin tapauksessa vain pitkään jatkunutta mikroevoluutiota.

Ongelma (varsinkin kreationisteille) on se, että lajin määrittely on varsin vaikeaa. Evoluution näkökulmasta kaikella elämällä on yhteinen alkuperä ja lajiutumista on tapahtunut koko elämän historian ajan, joten lajien välisten rajojen sumeus on itsestään selvää. Kreationisteilla taas on suunnattomia vaikeuksia selittää vähänkään järkevästi esim. ihmisten ja simpanssien DNA:n yhteneväisyydet.

Tämä on täyttä valhetta, sillä lajiutumisesta on lukuisia todisteita (esim. Talk.Originsin sivut Transitional Vertebrate Fossils FAQ ja Fossil Hominids). Kreationistien halu nähdä puuttuvia renkaita on vain taktiikka päästä väittämään välimuotojen puutetta: kun kreationistille näyttää jonkin nykyisen lajin esi-isän fossiilin, hän vaatii välille välimuotoa. Kun hänelle näytetään välimuoto, hän vaatiikin seuraavaksi kahta uutta välimuotoa: nythän on olemassa kaksi aukkoa, yksi esi-isän ja välimuodon sekä toinen välimuodon ja nykyeliön välillä. Joka kerta kun yhteen aukkoon löydetään välimuoto, kreationisti saa kaksi uutta aukkoa, johon voi vaatia uutta välimuotoa. Koska fossiilien muodostuminen on hyvin harvinainen tapahtuma, kaikkia lajiutumisen vaiheita ei mitenkään voida löytää. Niinpä kreationisti voi edelleen väittää evoluutioteoriaa vääräksi puuttuvien renkaiden takia.

Toinen tapaus, jossa kreationistit haluavat lajiutumisen todisteiksi välimuotoja, on nykyhetkellä tapahtuva lajiutuminen. Kreationisteille pitäisi olla esim. kala, jolle on kehittymässä jalat; tai kala, jolle on kehittymässä keuhkot (mutta liejuryömijä ei jostakin syystä kelpaa); tai hiiri, joka on kehittymässä lepakoksi, tai lisko, joka on muuttumassa linnuksi ja niin edelleen. Lajiutumisen pitäisi muka näkyä jonkinlaisena hybridinä eli välimuotona, jossa on näkyvissä kahden lajin ominaisuuksia.

Meillä ei ole kuitenkaan mitään mahdollisuutta nähdä nykyisten eliölajien lopputulosta, joten emme voi mitenkään nimetä mitkä nykyisistä lajeista ovat välimuotoja. Lisäksi esim. liskon muuttuminen linnuksi on varsin hankalaa, sillä nykyliskojen kehityksen esteenä kohti lentokykyä on nykyiset linnut: ne ovat jo täyttäneet kaikki ne ekologiset lokerot, joihin lentävän liskon pitäisi päästä.

Tökeröimmillään kreationisti saattaa vaatia välimuodoksi jotakin nykyistä eliötä, jolla on puolinainen ja toimintakyvytön elin - puolikas siipi, vajaa jalka, silmämuna ilman verkkokalvoa jne. Evoluutioteoria ei tietenkään edellytä tällaisten olemassaoloa, päinvastoin,

Välimuotoja on olemassa paljonkin, niin fossiileina (esim. liskolintu, jalallinen valas) kuin nykyisinä lajeina, mutta ne eivät vain satu noudattamaan kreationistien mielihaluja. Periaatteessa jokainen laji, joka ei kuole sukupuuttoon, on mahdollinen välimuoto ja voimme vain arvailla, minkälaisia lajeja niistä joskus tulee. Jos hyvin käy ja ihmiskunta selviää tiedettä harrastavana kulttuurina muutama miljoona vuotta eteenpäin, meillä saattaisi olla silloin täydellinen sarja välimuotoja nykyisestä maalle munivasta pingviinistä täysin vedessä elämiseen sopeutuneeseen tulevaisuuden pingviiniin. (Tämä ja monia muita mielenkiintoisia ajatusleikkejä löytyy Dougal Dixonin kirjasta "Ihmisen jälkeen - tulevaisuuden eläinkunta".)

Tämä on eräs yleisimpiä kreationistiväitteitä. Alkuosa väitteestä on puutaheinää, mutta loppuosa on aivan totta.

Evoluutioteoria ei väitä solujen syntyneen sattumalta: solujen syntyyn johtavat muutokset voivat olla satunnaisia, mutta evoluutiota ohjaava luonnonvalinta ei ole. Verrataanpa luonnonvalintaa nopanheittoon 50000 nopalla ja solun syntymää 50000 kuutoseen. Olisi tosiaankin hämmästyttävää, jos yhdellä 50000 nopan heitolla tulisi samalla kertaa kaikilla kuutonen.

Mutta luonto ja luonnonvalinta ei toimi näin. Jos kuutosten saaminen tarkoittaa parempaa selviytymistä, niin silloin yhdellä heitolla saadut kuutoset - niiden määrästä riippumatta - otetaan talteen. Seuraava heitto on ikään kuin seuraava sukupolvi ja sen vuorolla heitetään jäljelle jääviä noppia, joista otetaan kuutoset - eli luonnonvalinnan paineessa menestystä tuovat tekijät - jälleen talteen. Näin jatketaan, kunnes kaikki 50000 noppaa ovat kuutosia. Aikaa tähän prosessiin on mennyt varsin vähän, korkeintaan muutama sata sukupolvea.

Tietysti tämä esimerkki on huono monestakin syystä: valitsijana on tietoinen toimija ja valintaperuste on täysin mielivaltainen. Mutta omalla tavallaan se kuvaa yhtä luonnonvalinnan ja evoluution tärkeää seikkaa, nimittäin kasautuvaa valintaa. Olipa kyseessä alkumeren alkeellinen RNA-kopioituja tai nykyaikainen monisoluinen aitotumallinen eläin, kummassakaan tapauksessa seuraava sukupolvi ei lähde puhtaalta pöydältä, vaan se on perinyt edeltäjiltään selviytymistä ja lisääntymistä edesauttavia ominaisuuksia.

Kreationistit siteeraavat innokkaasti lentävää lausetta, jonka mukaan "elollisen solun syntyminen sattumalta vastaa sitä, että pyörremyrsky romuvarastoon iskiessään kokoaisi sattumalta toimintakuntoisen jumbojetin". Tämähän on aivan totta, sillä tällaisen sattuman todennäköisyys on niin käsittämättömän pieni, että tapahtumaa voi sanoa mahdottomaksi. Valitettavasti vain kreationistien kannalta tämä argumentti menee pahasti huti. Evoluutioteoria ei edellytä tällaista sattumaa.

Tavallisesti mutaatiosta tulee mieleen kaksipäiset vasikat tai viisijalkaiset koirat, mutta biologiassa mutaatiolla tarkoitetaan huomattavasti hienovaraisempiakin muutoksia. Periaatteessa pelkästään yhden geenin sisällä tapahtunut muutos on jo mutaatio. Välttämättä sillä ei ole minkäänlaisia vaikutuksia eliön ulkoasuun, mutta silti se on mutaatio.

Mutaatiot ovat toki harvinaisia ja varsin moni niistä on haitallinen tai neutraali. Hyödyllisiä mutaatioita on vähän. Mutta luonnonvalinnan takia vähäkin riittää: hyödylliset eli hengissä selviämistä ja lisääntymistä edesauttavat muutokset kasautuvat ja leviävät populaatiossa nopeasti.

Kreationistit ovat innokkaasti propagoineet tätä väitettä unohtaen samalla aktiivisesti sen tosiasian, että toinen pääsääntö koskee eristettyjä järjestelmiä. Niissä entropia kasvaa eli järjestys vähenee vääjäämättä. Mutta maapallo ei ole eristetty järjestelmä, sillä se saa ulkopuolista energiaa auringosta. Näin ollen järjestys maapallolla voi kasvaa auringon järjestyksen vähenemisen kustannuksella.

Tämä on tyypillinen esimerkki siitä tieteellisen tiedon vääristelystä, jota kreationistit harrastavat. Juuri tällaisen myyräntyön takia on mielestäni tarpeellista kritisoida kreationisteja ja vastustaa heidän pyrkimyksiään.

| Takaisin |

[ Päivitetty viimeksi: 12.4.2004 ] [ Sivujen suunnittelu, toteutus & sisältö: Vesa Tenhunen ]