Liekö syynä vääristynyt tiedonvälitys vai alitajuiset toiveet, mutta tähtitieteen harrastajille useimmin esitetyt kysymykset liittyvät jotenkin UFOihin ja avaruusolentoihin. Vastattaessa ei kuitenkaan tarvitse lähteä omatekoisten aatelisten ja entisten lääninlääkäreiden viitoittamalle tielle, vaan asiaa voidaan tarkastella aivan vakavissaan sen tieteellisen tietämyksen valossa, joka meille on tähän asti kertynyt.
Älykkäiden sivilisaatioiden etsimiseksi täytyy tietysti keksiä jonkinlainen teoria ja metodi. Koska meillä ei ole ainakaan lähitulevaisuudessa keinoja lähteä muille tähdille eikä muualtakaan näytä olevan - ufouskovaisten väitteistä huolimatta - liiemmälti liikennettä tänne päin, on etsinnässä pysyttävä maan päällä tai ainakin lähiavaruudessa. Kun mietitään asiaa toisinpäin eli kuinka vieras äly saattaisi havaita meidät, huomaamme yksinkertaisen keinon: olemme itse asiassa ilmoittaneet olemassaolostamme jo viimeisen sadan vuoden ajan jatkuvasti yhä kovenevalla äänellä. Radio-, TV- ja tutkasignaalimme kiitävät valon nopeudella joka suuntaan. Jos alle sadan valovuoden etäisyydellä olisi radiotekniikan keksinyt laji, se voisi melko helposti huomata tämän pienen ja himmeän keltaisen tähden suunnasta radiotaajuudella tulevat, selvästi säännönmukaiset pulssit.
Sama periaate toimii myös toisinpäin. Jos meitä lähellä on jollakin planeetalla tai kuulla kehittynyt radiotaajuuksilla viestivä laji, me voisimme kuunnella sen lähetyksiä. Vaikka emme saisi viestien sisällöstä mitään selvää (mikä on erittäin todennäköistä), voisimme kuitenkin todeta ettemme ole yksin.
Tällainen löytö olisi valtava mullistus, vaikkakin sen vaikutus tavallisen sukankuluttajan elämään vähenisi suoraan verrannollisesti muukalaisten etäisyyden kanssa. Mitä kauempana signaalien lähde olisi, sitä pienempi olisi vastaavasti minkäänlaisen kommunikoinnin mahdollisuus lähettäjiin päin. Jos pelkän keskusteluyhteyden luominen kestäisi tuhat vuotta suuntaansa, palaisi maallinen elämä ensi innostuksen jälkeen nopeasti arkirutiineihin. Asuntolainan lyhennys ja Ridgen naisseikkailut olisivat varmasti suurempi huolenaihe kuin jostakin kaukaa kuuluva heikko kohina.
Mitä merkitystä koko kysymyksellä sitten on? Mielestäni paljonkin. Jos tietäisimme varmasti, että älyllistä elämää on muuallakin, voisimme heittää hyvästit typerille harhaluuloillemme ja uskomuksillemme asemastamme maailman napana ja jumalten suosikkina. Tähän suuntaanhan kehitys on koko ajan meitä vienyt: ensin maapallo huomattiin tavalliseksi planeetaksi, sitten aurinko todettiin tavalliseksi tähdeksi ja nykyään tiedämme linnunratammekin olevan vain yksi miljardeista muista samanlaisista galakseista. Vieraan älyllisen lajin löytyminen olisi loogista jatkoa. Huomatessamme olevamme "vain" yksi älyllinen laji muiden joukossa, ei välttämättä muita huonompana tai parempana, pystyisimme - toivottavasti - avaamaan silmämme ja ymmärtämään entistä paremmin itseämme.
Mutta toinenkin vaihtoehto on merkittävä. Jos jollakin tavoin saisimme selville, että olemme ainoa älyllinen laji koko linnunradalla, voisimme - jälleen toivottavasti - huomata typerien erimielisyyksiemme ja uskomustemme mitättömyyden. Tietäisimme, että vaikka sokea sattuma on heittänyt meidät tälle vähäpätöistä tähteä kiertävälle pikku kivelle, meillä olisi kuitenkin jotakin määrättömän arvokasta ja vaalimisen arvoista.
Olipa sitten mikä vaihtoehto tahansa oikea, minusta olisi järkevintä käyttäytyä kuin olisimme ainoa älyllinen laji ja pitää sen takia huolta, että myös pysymme älykkäänä lajina. Silti meidän tulisi jatkuvasti etsiä muita ja varautua, ettemme olekaan niin ainutlaatuisia kuin luulemme - tai toivomme.
Miten todennäköistä sitten on, että "tuolla jossakin" edes on ketään? Sitä voi miettiä Frank Draken laatiman kuuluisan yhtälön avulla:
N = R x fp x ne x fl x fi x fc x L
Napsauta tähän ja kokeile sitä itse eri todennäköisyyksien laskemiseksi.
Kirjallisuutta:
Linkkejä:
| Takaisin |
[ Päivitetty viimeksi: 9.1.2006 ] [ Sivujen suunnittelu, toteutus & sisältö: Vesa Tenhunen ]