Varpukokeen tulokset

Joensuun skeptikoiden järjestämässä varpukokeessa kävi neljä koehenkilöä. Yhdellä varpu ei taipunut lainkaan, joten tuloksiin on laskettu kolme onnistunutta koesarjaa. Tulos oli päällisin puolin tasainen, sillä jokainen sai saman yhteistuloksen -- kuusi oikein kymmenestä -- mutta yksityiskohdissa oli eroja.

1. Alueen kartoitus

Kokeen aluksi osallistujat kävelivät ensin silmät avoinna koealueen läpi etsien kaikki vesisuonet tai vastaavat kohdat, joissa varpu taipuu, sekä tunnistaen paikat, joissa varpu ei taivu. (Termiä "vesisuoni" käytetään tästä eteenpäin tarkoittamaan kaikkia ilmiöitä, joita varvulla kuvitellaan havaittavan: vesisuonten lisäksi siis kaikenlaista säteilyä, magneettikenttiä jne.)

koehenkilö A	koehenkilö B	koehenkilö C
(125 kB)	(135 kB)	(106 kB)

Sekä A:lla että B:llä oli vaikeuksia löytää koealueelta kohtaa, jossa varpu ei taipuisi (A:n kartta ei ehkä näytä siltä, mutta se johtuu siitä, että aloitetun taipumiskohtien kirjaamisen jälkeen oli pian järkevämpää yrittää merkitä vain paikat, joissa varpu ei taipunut - alue oli kuulemma täynnä pienempiä ja isompia vesisuonia). Sotkut sekä A:n että B:n kartoissa johtuvat vaikeuksista tunnistaa samaa paikkaa samalla tavalla edes silmät auki. Tässä suhteessa C oli selvästi johdonmukaisempi. Vapaamielisellä tulkinnalla sitä voisi kenties pitää osoituksena varvun toimivuudesta, mutta koetulosten perusteella kyseessä on ennemminkin vain koehenkilön parempi muisti.

2. Vertailu

yhdistetty kartta	V. Issakainen syksyllä 2001
(41 kB)	(23 kB)

Verrattaessa koehenkilöiden löydöksiä toisiinsa silmiin pistää yhteisten piirteiden puute. Samoja taipumispaikkoja toki löytyy, samoin kuin muutama yhteinen kohta, jossa varpu ei taipunut. Kartta on valitettavan huonolaatuinen, mutta se osoittaa silti taipumispaikkojen keskittymien ja vesisuonien reittien olevan jokaisen mielestä erilaisia:

Mielenkiinnon vuoksi seuraavassa kartassa on Veikko Issakaisen kesällä 2001 löytämät vesisuonet, joiden perusteella kyseinen alue valittiin koepaikaksi. Ruudukkoa ei tuolloin ollut käytössä, joten vesisuonten kulkusuunnat ovat osin summittaisia. Siitä huolimatta koetilanteessa syntyneistä kartoista on mahdoton päätellä, mikä niistä kuuluu Issakaiselle. Tämäkin osaltaan romuttaa väitteet varvun hyödyllisyydestä. Jotkut varpumiehet selittävät tämän "ilmiön" vesisuonten liikkumisella, mikä asettaa kaivonkatsomisen vielä oudompaan valoon: kaivon paikkaa joutuisi vaihtamaan melko usein.

3. Sokkokoe

Seuraavaksi järjestäjät valitsivat sokkokoetta varten kartalta kohdat, joissa varpu oli taipunut sekä kohdat, joissa varpu ei taipunut. Paikkojen järjestys oli määritelty etukäteen MS Excelin tuottamalla satunnaislukusarjalla.

koehenkilö A	koehenkilö B	koehenkilö C
(92 kB)	(103 kB)	(82 kB)

Järjestelyissä oli tässä suhteessa se ero, että koehenkilö C:n testiä varten koepaikkoja valittiin kymmenen, viisi kumpaakin tapausta varten. Koehenkilöiden A ja B testissä käytettiin samoja kohtia useampaan kertaan. Käytännön merkitystä tällä erolla ei tässä kokeessa ollut, mutta mahdollisissa tulevissa testeissä edellinen tapa saattaa olla suositeltavampi, sillä se vähentää järjestelijöiden tarvetta sekoittaa koehenkilön suuntavaistoa sekä koehenkilön mahdollisuutta muistaa kulkureittiään.

4. Tulokset

Seuraavassa taulukossa ovat tuloksineen järjestyksessä koehenkilöiden sokkona käymät paikat. Ensimmäisellä rivillä on tavoiteltu tulos eli silmät avoinna löydetyt kohdat. Plus-merkki (+) tarkoittaa paikkaa, jossa varpu taipui ja miinus (-) paikkaa, jossa se ei taipunut. Testauskohtien järjestys oli sama kaikille.

Yhteenveto tuloksista on kerätty alla olevaan taulukkoon. Sarakkeesta 'oikeat osumat' löytyy kerrat, joissa koehenkilön varpu taipui sokkona samassa kohtaa kuin näkevänä ja sarakkeesta 'väärät osumat' ne kerrat, joissa varpu taipui sokkona mutta ei silmät auki. Sarakkeeseen 'yhteensä osumia' on laskettu kaikki varvun taipumiset. Siitä voi päätellä, kuinka monta vesisuonta koehenkilö mielestään löysi. Sarakkeessa 'oikeat hudit' ovat kerrat, jolloin varpu ei taipunut sokkona eikä silmät auki, 'väärät hudit' taas kertoo, kuinka usein mitään ei löytynytkään sokkona, vaikka varvun olisi pitänyt taipua. 'Yhteensä huteja' -sarakkeeseen on laskettu kaikki varvun taipumatta jäämiset. Viimeinen sarake, 'kaikkiaan oikein', kertoo oikeiden osumien ja oikeiden hutien yhteismäärän.

Tulokset ovat kunkin osalta vain yhdestä koesarjasta, sillä kukaan ei halunnut uusintaa. Samasta syystä erityisiä tilastoanalyyseja ei ole tehty, koska aineiston määrä jäi niin pieneksi.

Kun katsotaan saraketta 'yhteensä osumia', huomataan B:n havainneen vesisuonen lähes kaikista kohdista. Näin ollen B:n tulos -- viisi oikeaa osumaa -- ei merkitse sitä, että hän osaisi erehtymättä löytää vesisuonet. Sama pätee myös C:hen, joka löysi seitsemän osumaa ja kolme hutia.

Vaikka koehenkilö A:n tulos näyttää tässä suhteessa päinvastaiselta (enemmän huteja kuin osumia), se ei itse asiassa ole sitä. Hänelläkin varpu taipui lähes jokaisessa koekohdassa, mutta useimmiten kuitenkin sen verran syrjässä oikeasta paikasta, että tulos täytyi laskea oikeaksi tai vääräksi hudiksi. Tuloksesta ei näin ollen voi tehdä johtopäätöstä, että A osaisi tunnistaa paikat, joissa vesisuonia ei ole.

5. Yhteenveto

Lopputulos kokeessa on sama kuin muissakin tähän asti tehdyissä varpukokeissa. Varpumies ei pysty erottamaan pelkän varvun avulla maaston kohtia toisistaan. Jos varvun avulla tosiaankin pystytään havaitsemaan jotakin, mitä muilla mittalaitteilla ei havaita, perustuu se ilmeisesti varvun pitelijän näköaistiin. Tällöin varpu toimii kuten taikurin taikasauva: luo tunnelmaa ja ihmetyttää maallikoita.

Nyt tehdyissä kokeissa oli omat puutteensa ja rajoituksensa. Koesarjat jäivät lyhyiksi, järjestelyissä oli vaihtelua eivätkä kontrollit olleet niin tiukat, että huijaaminen olisi ollut mahdotonta. Kokeet keskittyivät ainoastaan selvittämään löytyykö sokkona, pelkän varvun avulla, sama paikka kuin näkevänä. Jos varvun toimiminen edellyttää kantajaltaan näkökykyä, on koe järjestettävä toisin. Varvun käyttäjien puheista päätellen varpu itse on kuitenkin se oleellisin väline, joten sokkokokeessa onnistumiseen ei olisi pitänyt olla esteitä.

Kokeiden tuloksien perusteella ei voida sanoa, että varpu on huuhaata tai että vesisuonia ei ole olemassa. Sen sijaan tuloksien perusteella voidaan sanoa, että varpu ei toiminut koetilanteessa siten kuin varpumiehet väittävät sen toimivan. Koehenkilöiden menestys ei poikennut pelkästään arvaamalla saatavasta tuloksesta.

© Vesa Tenhunen 18.7.2002

<<< Takaisin