Kotiteatteri

Elokuvat ovat tietysti parhaimmillaan elokuvateatterissa, mutta ei sen tarvitse estää tekemästä kotioloihinkin mahdollisimman miellyttävää katseluympäristöä. Kotiteatterin sydämenä on DVD-soitin sekä vahvistin. DVD:n täysin digitaalinen kuva häiriöttömine pysäytys- ja hidastuskuvineen on tavallisiin videoihin tottuneelle varsinainen elämys. Vahvistimen Dolby Digital 5.1-äänentoisto (kaksi etukanavaa, yksi keskikanava, kaksi surround- eli takakanavaa sekä subwoofer) kuulostaa vähemmän hifistä ymmärtävän meikäläisenkin korvissa erinomaisen hyvältä.

Jotta DVD:n kuvasta ja äänestä saisi kaiken irti, tarvitaan riittävän hyvä vahvistin, projektori (hätätapauksessa laajakuvatelevisio), kunnon kaiuttimet sekä akustisesti oikeaoppinen huone. Näitä ei tahdo saada kuin rahalla, joten oma kotiteatterihankkeeni on vielä raakile verrattuna monien varsinaisten harrastajien viritelmiin. Todennäköisesti hurjimmat unelmani (erillinen äänieristetty katselutila, jossa THX-määrittelyn mukainen äänentoisto, projektori, valkokangas, ja moottoroidut verhot) myös jäävät pelkiksi haaveiksi.

Audiopuoli alkaa olla kunnossa, sillä Kenwoodin Series 21 -sarjan laitteista saa kerrostaloasuntoomme meteliä enemmän kuin laki sallii.

• esivahvistin, jossa Dolby Digital 5.1 (AC3), Digital Theatre Systems (DTS) ja Dolby Surround Pro Logic-dekooderit
• päätevahvistin, jossa kuusi kanavaa, ulostuloteho eteen ja taakse 2 x 100W, keskelle ja subwoofereihin 100W

• edessä 2 x kolmitie, kolmikaiuttiminen bassorefleksi + aktiivi-subwoofer
• keskellä 1 x kaksitie, kolmikaiuttiminen
• takana 2 x kaksikaiuttiminen dipoli
  (kaikissa maksimi tehonkesto 100 W, impedanssi 6 ohmia)

Lisänä myös kaksoiskasettidekki sekä levysoitin (vinyyli ei ole kuollut!).

Kuvapuoli on nyt mallia "riittävän hyvä" ja saa kelvata FullHD-laitteita, laserprojektoreita ynnä muita tulevaisuuden ihmeitä odotellessa. Panasonicin 42-tuumainen plasma-tv tuottaa erittäin hyvän kuvan, varsinkin musta ja muut tummemman pään sävyt näkyvät mainiosti verrattuna valtaosaan LCD-televisioista. Plasmanäytöllä myös tavallisten tv-lähetysten suhteellisen surkea kuvanlaatu ei haittaa aivan niin paljon. Haittapuolena on suhteellisen suuri virrankulutus ja sen mukana lämmöntuotto. No, sähköähän saa pistorasiasta...

Kuvaa telkkariin tuottavat:

• Philipsin DVP5980 DVD-soitin, joka osaa skaalata tavallisen DVD-materiaalin ylöspäin aina 1080p-resoluutioon asti. Hyvin tehdyillä julkaisuilla (esim. Taru sormusten herrasta) ero tavalliseen DVD-soittimeen on selkeä. Philips osaa toistaa likimain kaikki levyformaatit sekä USB-liittimen kautta myös ulkoisten muistikorttien ja kiintolevyjen sisällön. harmi, että sadan euron laitteen mukana on turha toivoa saavansa kunnollista kaukosäädintä. Tässäkin näppäimet ovat pieniä, tiheässä ja huonosti merkittyjä. Lisäksi nappuloita on karsittu ja turhan moni valinta täytyy kaivaa kuvaruutuvalikkojen kautta.


• Topfieldin digisovitin ryyditettynä mm. Jag's EPG-, Improbox-, Description Extender- ja TAP Commander -lisäohjelmilla eli TAPeilla (Topfield Application Program).


• Sonyn Nicam-Hifi-videonauhuri.

Koko komeutta ohjaamaan hankin One for All 6 Kameleon -yleiskaukosäätimen. Kaikki entisten kaukosäätimien toiminnot sai toimimaan helposti ja lisänä ovat vielä makrot: yhdellä näppäimellä saan käynnistettyä TV:n, DVD:n ja virittimen sekä asetettua kanavat ja äänensäädöt kohdalleen. Ainoat haittapuolet ovat paristojen nopea kuluminen (ladattavat akut säästävät nopeasti hintansa) ja elektroluminenssinäytön hiljainen sirinä (joka tosin kuuluu lähinnä silloin, kun mitään muita ääniä ei kuulu).

Kannattaako kotiteatterin rakentaminen? Katselunautintoa arvioidessa oma olohuone ei tietenkään pärjää oikealle salille, isoinkaan TV-ruutu ei vastaa teatterin suurta valkokangasta eikä tavallisen asuinhuoneen akustiikkaa saa kovin helposti teatteritasoiseksi. Mutta kotona ei tarvitse kärsiä kesken elokuvan kännykkään puhuvista, väärissä kohdissa nauravista, karkkipapereita rapistelevista tai kavereilleen juonta selostavista ääliöistä.

Jos rahan kulumista arvioi, niin hankittujen laitteiden hinnalla voisin käydä elokuvissa joka ikinen viikko monen monta vuotta. Ongelma vain on siinä, että kotikaupunkini Joensuun teattereissa on katsottavia elokuvia hädin tuskin kerran kuukaudessa. Lisäksi rahan kuluminenkin on suhteellista. Nämä vehkeet ovat varsinaista halpasarjaa, kun niitä verrataan tosissaan kotiteatteria harrastavien varustukseen. Ja hurjimmat raskaan sarjan hifistit eivät saa samalla rahalla kuin pätkän kaiutinkaapelia!

Loppujen lopuksi ratkaisevimmat hyödyt kotiteatteristani on DVD:n tavallista videota parempi äänentoisto ja kuvanlaatu: eron näkee ja kuulee harvinaisen selvästi. Toisena hyötynä on valinnan vapaus ja riippumattomuus: jos elokuvateattereissa on tarjolla pelkkää hömppää, ei tarvitse odotella viikkotolkulla ohjelmiston vaihtumista. Voin katsoa sitä mitä haluan silloin kun haluan. Vielä kun saisin jostakin lisää vapaa-aikaa, että ehtisin katsoa kaiken haluamani...

DVD-kokelmani on varsin pieni (ja päivitysten puutteen takia näyttää vielä pienemmältä), mutta yritän korvata määrän laadulla. Hankintapolitiikka on yksinkertainen: elokuvan pitää olla riittävän hyvä, useamman katselukerran kestävä ja hinnaltaan alle 12 euroa (viimeisimmästä joutuu toki joskus tinkimään).

Muutamia aiheeseen liittyviä linkkejä:

• afnet.harrastus.audio+video FAQ on hyvä aloituspaikka kaikkiin kotiteatteriin, hifiin ja muuhun sellaiseen liittyvien kysymysten selvittämisessä.
• sfnet.harrastus.audio+video.kotiteatteri on vilkas keskusteluryhmä, josta saa useimmiten oikeaa tietoa ja hyödyllisiä vinkkejä.
• DVDPlazasta löytyy ja laite- ja elokuva-arvosteluja, keskustelualueita sekä kattavat linkkilistat.

| Takaisin |

[ Päivitetty viimeksi: 29.5.2007 ] [ Sivujen suunnittelu, toteutus & sisältö: Vesa Tenhunen ]